Itsensä palkitseminen jollakin uudella ostoksella tuntuu olevan ainakin minun lähipiirissäni hyvin tavallinen tapa. Ei ole mitenkään tavatonta, että kavereiden kesken todetaan esimerkiksi, että ”jos nyt saan sen uuden työpaikan, niin ostan sen merkkilaukun” tai että ”projektin valmistumisen kunniaksi ostin uudet korkkarit”. Oma lokeronsa ovat toki vielä he, jotka esimerkiksi laihduttamisesta keksivät palkintotasoja, mutta lienee toki myös ihan perusteltua uusia vaatekaappiaan, jos vaatekokokin pääsee muuttumaan. Samaa käyttäytymiskaavaa noudattaa jo esimerkiksi perjantai-illaksi ansaittu viinipullo. Ostokset oikeutetaan sillä, että ne ovat jollakin tapaa erityisen ansaittuja.

Toisessa päässä tunneskaalaa on lohtushoppailu, jossa mieliala piristyy jälleen uuden materian hankkimisen myötä. On mahdotonta olla masentunut, jos löytää kotiin uudet koristetyynyt? Kauhea kärjistys, mutta siltä ajatuksenjuoksu joskus tuntuu. Hyvin lyhyt on sekin tsemppaava vaikutus, jonka vaikkapa uusi paita hetkellisesti tuo, sillä jo seuraavalla viikolla sama tunne siitä, että mikään ei sovi ja kaikessa näyttää rumalta, voi iskeä varoittamatta nurkan takaa. Lisäostokset helpottavat vain hetkellisesti.

Enkä todellakaan ole sen parempi itsekään! Näitä ihan molempia on tullut harjoitettua, ja viimeisimpänä olen tunnistanut itsestäni voimakkaan vihashoppailun. Teen käsittämättömimmät ostokseni ollessani vihainen, koska jostain päättömästä logiikasta johtuen ajattelen ilmeisesti niin, että tuhlaamalla omia rahojani voin näyttää keskisormea. Kenelle? En tiedä. Ehkä tasaisesti kaikille.

Viimeisin esimerkki holtittomasta ostamisesta on surkea esitykseni #nobuy-ajatukselle, sillä näpyttelin itselleni pupunkorvaiset tennarit kiukuspäissäni. Kaikki kunnia verkkokauppojen palautusoikeudelle, sillä takaisinhan tuo laatikko lähtee, koska ostokrapula iski jo ennen paketin saapumista.

Tunnekuohuissa kaikenlaiset päätökset vaikeutuvat, joten on sikäli helppoa ymmärtää, että erilaiset tunteet vaikuttavat eri tavoin myös ostokäyttäytymiseen. Tunnesyöminen, tunneshoppailu… Erilaiset opitut käyttäytymismallit saavat turvautumaan tietynlaisiin ostoksiin, ja olen itse huomannut, että on tärkeää tunnistaa tunteita ostopäätöksiä tehdessään. Mitä tunnetta sillä sen hetkisellä ostoksella kuvastaa, vahvistaa tai haluaa häivyttää? Tunne ja tarve ovat eri asioita, ja etenkin silloin, kun rahankäyttöään haluaa saada hallintaan, on tunneperäisten ostoksien tekemistä erityisesti tarkkailtava. Ostokset kannattaa tehdä siksi, että on tarve jollekin eikä siksi, että joku asia harmittaa.

Avainsanat: